Minulle Pyhästä Hengestä opettaminen
on aina ollut haastavaa. Olen yrittänyt lähestyä aihetta pienten, helpommin
hahmotettavien kokonaisuuksien kautta, ja taas yritin. Tokaluokkalaisten
aamunavauksessa juttelimme Helluntaista. Pohdimme, mitä tekisimme jos voisimme
muuttua näkymättömiksi. En ole varma oliko kovin viisasta lähestyä asiaa
tälläkään tavalla. Lapset nimittäin suunnittelivat isän autolla ajamista,
(jotta hän järkyttyisi kun auto lipuu alamäkeen ilman kuljettajaa), yksi kertoi
mottaavansa siskoa ja toinen kostavansa veljelleen. Kovin oli inhimillisiä
suunnitelmia, ehkä lähimmäisten toiminta jättää meille toisinaan asioita
hampaankoloon. Toivoisin kuitenkin, että nämä ideat eivät jääneet
päällimmäisinä mieleen, kun oli kyse Pyhästä Hengestä, puolustajasta ja
suojelijasta.
Aihe jäi kuitenkin
pohdituttamaan. Miten Hengen hedelmät näkyvät meidän kristittyjen arjessa?
Koomikko Jope Ruonansuu on tavoittanut kappaleessaan puhuttelevan ajatuksen:
” Toinen toistaan huonompi ihminen kaipaa rakkautta kuitenkin.
Silloin särkynyt sielumme syntinen löytää toisestansa enkelin …Ollaanko enkeleitä
toisillemme? Siipiesi suojaan saanko
painaa pään? Jos oomme enkeleitä
toisillemme saamme rakkautemme kestämään.”
Vaikka laulu ehkä
puhuukin ihmisten välisestä rakkaudesta, piilee siinä myös syvempiä sävyjä. Ehkä
Pyhän Hengen vaikutukset näyttäytyvät toisinaan juuri näin. Särkynyt syntinen
löytää sellaisten siipien suojan, johon voi päänsä painaa. Luottaa siihen, että
toisen tuella elämä ja rakkaus kantaa. Hengen hedelmät; rakkaus,
ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä näyttäytyvät
juuri silloin kun voimme olla enkeleitä toisillemme.
