Tyhjän haudan ihme

Joh. 20: 1-10

Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: "Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu." Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle. Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista. Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa.

Tyhjä hauta on askarruttava juttu. Jeesus oli ristiinnaulittu, kuolemaa oli surtu ja hänet oli haudattu ajan tapojen mukaan. Hautaluolan suulle oli laitettu iso kivi, niin iso, että sitä ei yksikään ihminen olisi jaksanut itsekseen vierittää pois, mutta enkeli oli sen siirtänyt ja jäänyt sen päälle istumaan. Opetuslapset ja Maria näkivät omin silmin tyhjän haudan, sen saman, johon he olivat rakkaan Jeesuksensa aiemmin jättäneet. Jeesuksen, jonka kuoli syyttömänä ja viattomana, tuomittuna rikoksista, joita hän ei ollut tehnyt, yhdessä oikeiden väärintekijöiden ja rikollisten kanssa. Vaikka Jeesuksen kuolemantuomio oli tiedossa ja opetuslapsilla oli aikaa valmistautua ajatukseen opettajansa kuolemasta, ei lähdön hetki varmastikaan ollut yhtään sen helpompi hyväksyä. Ja nyt hauta oli tyhjä, rakkaan ystävän ja opettajan ruumis oli poissa, ja vaikutti siltä, että ennustukset olivat käyneet toteen. Myöhemmin samana päivänä Jeesus ilmestyi osalle opetuslapsia ja sitä kautta todisti, että ylösnousemus on totta. Ylösnousemuksen ja tyhjän haudan ihme on niin suuri, että sitä tekee mieli ajatella jonkun tavallisemman kautta, pieni pala kerrallaan. On tosi vaikeaa ymmärtää millaisessa myllerryksessä Jeesuksen perheen ja ystävien mieli on ihmettä todistaessa ollut.

 Mietin mihin tyhjän haudan ihmettä voisi verrata ja muistin ystäväni tarinan vuosien takaa. Ystävälläni ei ole äitiä, ja hän on elänyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa kahdestaan isänsä kanssa. Eräänä talvena, kun ystäväni oli kymmenen vanha, hänen isänsä sairastui johonkin flunssan oloiseen, tauti ei kuitenkaan hellittänyt ja viimein isä suostui lääkäriin ja tutkimuksiin. Pään alue kuvattiin ja isällä todettiin suuri aivokasvain. Sellainen, joka voidaan yrittää leikata, mutta onnistumisesta ei voitu antaa minkäänlaisia takeita. Suru kaihersi pienen pojan mieltä, samoin huoli tulevaisuudesta. Ennen isän leikkausta pojan huoltajuus siirrettiin isovanhemmille, hän muutti mummolaan ja kaikki oli valmisteltu sitä silmällä pitäen, että isä ei enää palaa leikkauspöydältä. Lääkärien mukaan se vaihtoehto oli nimittäin erittäin todennäköinen. Leikkauspäivän koittaessa poika saatteli isänsä sairaalaan ja hyvästeli tämän. Tavarat oli jo muutettu ja elämä tulisi jatkumaan todennäköisesti tästä eteenpäin orpona. Ainut lohdullinen asia tilanteessa oli se, että isälle ja pojalle jäi aikaa hyvästellä, kuolema ei enää olisi yllätys, joskaan se ei tehnyt siitä yhtään sen helpompaa kestää. Kuolema on pelottava, synkkä ja tosi vaikeasti käsitettävissä oleva asia. Kun se koskettaa omaa perhettä ja lähipiiriä, on tuska vielä moninkertainen. Isä jäi sairaalaan ja poika lähti isovanhempineen mummolaan. Muutamien tuntien päästä ovi kävi, isä käveli olohuoneeseen, etsi levyn ja laittoi soimaan Queenin Show must go on kappaleen. Juuri ennen leikkausta sairaalassa nimittäin selvisi, että moneen kertaan aivokasvaimeksi luultu massa kuvissa, olikin pitkittynyt poskiontelon tulehdus, josta selviää antibioottikuurilla. Uskomattomuudessaan tarina liikuttaa minua aina vaan. Se ei ehkä ole verrattavissa ylösnousemukseen, mutta ystäväni, pienen pojan maailmassa, on se väkevä osoitus siitä, että kamala, varma ja pelottava kuolema on voitettavissa.

Opetuslapset joutuivat hyväksymään sen, että Jeesus oli poissa. Eikä sitten ollutkaan. Yhtäkkiä hauta oli tyhjä ja Jeesus ilmestyi heille, osoittaakseen, että kuolema ei ole loppu, ainoastaan alkua iankaikkiselle elämälle, johon meille jokaiselle on annettu kutsu. Omin voimin ja saavutuksin meistä ei ole taivaan kansalaisiksi. Kukaan meistä ei kykene elämään Jeesuksen elämän kaltaista, synnitöntä elämää. Tyhjä hauta ja tyhjä risti kuitenkin kertoo meille siitä, että Jeesus on kuolemallaan tasoittanut meille tien taivaaseen. Sovittanut kaikki ne meidän virheet, mokat ja pahat teot joita me elämässämme saadaan aikaan. Tyhjän ristin juurella me saadaan huokaista, kuolema on voitettu ja meidän synnit annettu anteeksi. Meidän täytyy vaan antaa Jeesuksen tulla meidän elämään ja suostua siihen, että Jumalalla on meidän varalle suuria suunnitelmia. Silloin me saadaan joka päivä pohdiskella tyhjän haudan ihmettä, ja riemua!


Virsi 88

1. Lensi maahan enkeli, joutuisampi tuulta. Suuren kiven vieritti hän syrjään haudan suulta. Suuren kiven vieritti hän syrjään haudan suulta. 2. Kivelle hän istahti, puhui iloisesti: Jeesus nousi haudastaan ja elää ikuisesti. Jeesus nousi haudastaan ja elää ikuisesti.

3. Jeesus, taivaan kuningas, kuolon vallan voitti. Jälkeen pitkäperjantain näin pääsiäinen koitti. Jälkeen pitkäperjantain näin pääsiäinen koitti. 4. Niin kuin taivaan enkeli mekin iloitsemme. Saamme rientää kertomaan: Nyt elää Jeesuksemme. Saamme rientää kertomaan: Nyt elää Jeesuksemme.

Säk. 1–3 Jaakko Haavio 1961. Säk. 4 Niilo Rauhala 1979. Virsikirjaan 1986.

Maria.

Maria oli tosi nuori tyttö saadessaan kuulla, että hän odottaa lasta. Raamatussa ei juurikaan kerrota kuinka ympäröivä yhteiskunta, sukulaiset, naapurit ja perhe Marian raskauteen suhtautui. Hänet oli jo nuorena kihlattu Joosefille, ja aviorikos oli tuohon aikaan rikos, jonka rangaistuksena saattoi olla kivittäminen. Joosefilla olisi myös lain mukaan ollut oikeus hylätä Maria aviorikoksen vuoksi. Jokainen voi kuvitella kuinka helppoa on uskoa, että lapsi on saanut alkunsa Pyhästä Hengestä, eikä Joosefilla, tai kenelläkään muullakaan miehellä ole asiaan osaa eikä arpaa. Marialla ei myöskään ollut minkäänlaisia keinoja todistaa asiaa, ainoastaan usko ja luottamus siihen, että Jumala pitää hänestä huolen, sillä on hänet suureen tehtävään valinnut. Yhteiskunnan arvot ja normit olivat Raamatun aikaan tiukemmat kuin nykypäivänä. Nuori pari on varmasti ollut Marian saaman ilmestyksen jälkeen hämmennyksissään ja myös Joosefilla on varmasti ollut vaikeuksia ymmärtää ja hyväksyä tapahtunutta. Itse asiassa hän suunnittelikin hylkäävänsä kihlattunsa, kunnes Jumala puuttui peliin ja kertoi Joosefille asioiden todellisen laidan unessa. Vaikka arvot ovat muuttuneet ja asenteet höllentyneet jos verrataan yli kahden tuhannen vuoden takaiseen yhteiskuntaan, ei teiniäitiyttä silti katsota kovin hyvällä vielä nykyäänkään. Pohdiskellessani Marian tuntemuksia ja tilannetta haastattelin alakouluaikaista ystävääni, joka alkoi odottaa vauvaa kun me muut mentiin lukioon. Tämä tyttö oli silloin samanikäinen kun Maria saadessaan kuulla, että odottaa lasta. Kysyin häneltä muistoja raskauden alkuajoilta ja tällaisen tarinan hän kertoi:

Kun sain kuulla asiasta, en ollut uskoa mitä täti sanoi puhelimessa: tulos oli positiivinen ja mä vielä kysyin mitä se tarkoittaa, vaikka sen kyllä tiesinkin. Olin tosi iloinen ja mahassa kiersi, teki mieli heti kertoa äidille olohuoneessa, mutta tiesin, ettei kannata. Ensimmäiseksi kerroin lapsen isälle, että susta tulee isä. Uutinen oli hänelle tosi iloinen asia vaikka shokissa kaikki oltiinkin. Tiesin, että äidille kertominen aiheuttaisi todellisen sukuriidan, mutta pakkohan se oli kertoa. Äiti oli sitä mieltä, että pitää tehdä abortti. Äiti soitti lapsen isän vanhemmille ja pyysi heitä olemaan samalla kannalla. Äiti painosti asialla monta viikkoa ja uhkaili, että kaikkien välit suvussa menisivät poikki ja jäisin yksin. Missään vaiheessa en miettinyt ettenkö pärjäisi vauvan kanssa, oli itsestään selvää, että pärjään. Otin uuden asian mielläni vastaan. Ainoastaan yksin jääminen ja suvun kanssa välien rikkoutuminen pelotti. Loppujen lopuksi aloin myöntymään äidille, mutta yllätyksenä isä tuli sanomaan minulle, että: ”Pidä vaan se vauva, mutta älä sitten aloita lukiota vaan keskity lapseen.” Isä sanoi myös, että äidin jutut eivät pidä paikkaansa, eikä kenenkään välit mene poikki. Ja jos menee niin isän ja minun välit eivät ainakaan ja hän hymyili. Sen lauseen jälkeen olin tehnyt varmasti päätökseni. Minusta tulee äiti. 

Ystäväni tarinalla on onnellinen loppu, lapsi on jo kouluikäinen ja perhe elää onnellista lapsiperheen arkea,. Hän otti vastaan sen, mitä tuleman piti ja uskoi ja luotti siihen, että pärjää, vaikka vaikeuksia ja vastoinkäymisiäkin saattoi olla tiedossa. Toisenlaisiakin tarinoita tietysti on, siksi nuorten äitien, Marian ja ystäväni rohkeus hämmästyttää. Maria teki tiettävästi päätöksensä yksin, kysymättä kihlatultaan. Enkeli Gabriel ilmestyi Marialle ja Maria otti vastaan sen suunnitelman, joka Jumalalla hänen varalleen oli, siitä huolimatta, että ympäristön suhtautumisen ja tulevaisuuden täytyi näyttäytyä hänen mielessään myös epävarmana ja pelottavana sekä hyvin hämmentävänä. Jumala tahtoi käyttää häntä synnyttämään Jumalan ihmiseksi maan päälle. Melko epätavallinen tehtävä koko ihmiskunnan historiassa. Maria on oikeastaan samanaikaisesti meille esikuva Herran nöyrästä palvelijasta ja itsenäisestä naisesta.  Hän otti vastaan sen osan, jonka Jumala oli hänelle valinnut tai pikemminkin johon Jumala oli hänet valinnut. Maria oli ihminen kuten ystäväni, ja kuten me kaikki. Epätavallisen hänestä teki se, että Jumala oli valinnut juuri hänet synnyttämään Jeesuksen, aiemmin ennustuksissa luvatun vapahtajan. Maria tarvitsi rohkaisua ja vahvistusta tehtävässään ja sitä hän Jumalalta sai. Marian tarina on esimerkki Jumalan armosta. Köyhä, nöyrä ja ihan tavallinen sai tehtävän, jonka hoitamisella on edelleen merkitystä meidän kaikkien elämässä. Siitä huolimatta, että Maria oli pelottavan tilanteen edessä, hän luotti ja uskoi Jumalaan ja otti hänelle osoitetun tehtävän vastaan, nöyrästi, Jumalaa palvellen. Meillä jokaisella on oma paikka ja tehtävä tässä maailmassa, sillä me jokainen ollaan osa Jumalan suurta suunnitelmaa. Se tehtävä voi olla tosi erilainen kun me itse ajateltaisiin tai toivottaisiin, ja se tehtävä voi muuttua meidän elinvuosien tai elämäntilanteiden mukaan. Tärkeää on se, että me saadaan hiljentyä ja kysyä Taivaan Isältä mihin tehtävään hän haluaa meitä käyttää, ja uskollisina asettua sille paikalle jonka Jumala meille osoittaa. Sillä lupauksen mukaan me saadaan olla varmoja siitä, että Jumala pitää meistä huolen. Siitä huolimatta, että eteen tulevat tilanteet ja tehtävät voivat olla Marian tarinan tavoin ihan hullun tuntuisia, pelottavia ja hämmentäviäkin. Uskossa me saadaan kuitenkin elää ja luottaa siihen, että Taivaan Isä tietää aina mikä meille on parasta. Me voidaan vaan uskollisina ja nöyrinä elää omaa elämäämme, suuren Jumalan suojeluksessa, hänen tahtoonsa suostuen.




Virsi 53

1. Nuori neitsyt Maria hämmästyen kuuli: "Tulet Herran äidiksi, hän on Kristus suuri." 2. Nuori neitsyt Maria tallin suojaan rientää. Seimeen syntyy poikansa, kumarretaan pientä. 3. Nuori äiti Maria kuulee lupaukset, uskoo, että täyttyvät kaikki ennustukset.

4. Herran äiti Maria suurta tuskaa kantaa, itkien hän poikansa ristinpuuhun antaa. 5. Herran äiti Maria riemastuen kuuli: "Jeesus elää!" Voiton sai Vapahtaja suuri.

Eero Veneskoski 1969. Uud. Niilo Rauhala 1979. Virsikirjaan 1986.