Näytetään tekstit, joissa on tunniste Marianpäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Marianpäivä. Näytä kaikki tekstit

lauantai 28. toukokuuta 2011

Maria.

Maria oli tosi nuori tyttö saadessaan kuulla, että hän odottaa lasta. Raamatussa ei juurikaan kerrota kuinka ympäröivä yhteiskunta, sukulaiset, naapurit ja perhe Marian raskauteen suhtautui. Hänet oli jo nuorena kihlattu Joosefille, ja aviorikos oli tuohon aikaan rikos, jonka rangaistuksena saattoi olla kivittäminen. Joosefilla olisi myös lain mukaan ollut oikeus hylätä Maria aviorikoksen vuoksi. Jokainen voi kuvitella kuinka helppoa on uskoa, että lapsi on saanut alkunsa Pyhästä Hengestä, eikä Joosefilla, tai kenelläkään muullakaan miehellä ole asiaan osaa eikä arpaa. Marialla ei myöskään ollut minkäänlaisia keinoja todistaa asiaa, ainoastaan usko ja luottamus siihen, että Jumala pitää hänestä huolen, sillä on hänet suureen tehtävään valinnut. Yhteiskunnan arvot ja normit olivat Raamatun aikaan tiukemmat kuin nykypäivänä. Nuori pari on varmasti ollut Marian saaman ilmestyksen jälkeen hämmennyksissään ja myös Joosefilla on varmasti ollut vaikeuksia ymmärtää ja hyväksyä tapahtunutta. Itse asiassa hän suunnittelikin hylkäävänsä kihlattunsa, kunnes Jumala puuttui peliin ja kertoi Joosefille asioiden todellisen laidan unessa. Vaikka arvot ovat muuttuneet ja asenteet höllentyneet jos verrataan yli kahden tuhannen vuoden takaiseen yhteiskuntaan, ei teiniäitiyttä silti katsota kovin hyvällä vielä nykyäänkään. Pohdiskellessani Marian tuntemuksia ja tilannetta haastattelin alakouluaikaista ystävääni, joka alkoi odottaa vauvaa kun me muut mentiin lukioon. Tämä tyttö oli silloin samanikäinen kun Maria saadessaan kuulla, että odottaa lasta. Kysyin häneltä muistoja raskauden alkuajoilta ja tällaisen tarinan hän kertoi:
Kun sain kuulla asiasta, en ollut uskoa mitä täti sanoi puhelimessa: tulos oli positiivinen ja mä vielä kysyin mitä se tarkoittaa, vaikka sen kyllä tiesinkin. Olin tosi iloinen ja mahassa kiersi, teki mieli heti kertoa äidille olohuoneessa, mutta tiesin, ettei kannata. Ensimmäiseksi kerroin lapsen isälle, että susta tulee isä. Uutinen oli hänelle tosi iloinen asia vaikka shokissa kaikki oltiinkin. Tiesin, että äidille kertominen aiheuttaisi todellisen sukuriidan, mutta pakkohan se oli kertoa. Äiti oli sitä mieltä, että pitää tehdä abortti. Äiti soitti lapsen isän vanhemmille ja pyysi heitä olemaan samalla kannalla. Äiti painosti asialla monta viikkoa ja uhkaili, että kaikkien välit suvussa menisivät poikki ja jäisin yksin. Missään vaiheessa en miettinyt ettenkö pärjäisi vauvan kanssa, oli itsestään selvää, että pärjään. Otin uuden asian mielläni vastaan. Ainoastaan yksin jääminen ja suvun kanssa välien rikkoutuminen pelotti. Loppujen lopuksi aloin myöntymään äidille, mutta yllätyksenä isä tuli sanomaan minulle, että: ”Pidä vaan se vauva, mutta älä sitten aloita lukiota vaan keskity lapseen.” Isä sanoi myös, että äidin jutut eivät pidä paikkaansa, eikä kenenkään välit mene poikki. Ja jos menee niin isän ja minun välit eivät ainakaan ja hän hymyili. Sen lauseen jälkeen olin tehnyt varmasti päätökseni. Minusta tulee äiti. 
Ystäväni tarinalla on onnellinen loppu, lapsi on jo kouluikäinen ja perhe elää onnellista lapsiperheen arkea,. Hän otti vastaan sen, mitä tuleman piti ja uskoi ja luotti siihen, että pärjää, vaikka vaikeuksia ja vastoinkäymisiäkin saattoi olla tiedossa. Toisenlaisiakin tarinoita tietysti on, siksi nuorten äitien, Marian ja ystäväni rohkeus hämmästyttää. Maria teki tiettävästi päätöksensä yksin, kysymättä kihlatultaan. Enkeli Gabriel ilmestyi Marialle ja Maria otti vastaan sen suunnitelman, joka Jumalalla hänen varalleen oli, siitä huolimatta, että ympäristön suhtautumisen ja tulevaisuuden täytyi näyttäytyä hänen mielessään myös epävarmana ja pelottavana sekä hyvin hämmentävänä. Jumala tahtoi käyttää häntä synnyttämään Jumalan ihmiseksi maan päälle. Melko epätavallinen tehtävä koko ihmiskunnan historiassa. Maria on oikeastaan samanaikaisesti meille esikuva Herran nöyrästä palvelijasta ja itsenäisestä naisesta.  Hän otti vastaan sen osan, jonka Jumala oli hänelle valinnut tai pikemminkin johon Jumala oli hänet valinnut. Maria oli ihminen kuten ystäväni, ja kuten me kaikki. Epätavallisen hänestä teki se, että Jumala oli valinnut juuri hänet synnyttämään Jeesuksen, aiemmin ennustuksissa luvatun vapahtajan. Maria tarvitsi rohkaisua ja vahvistusta tehtävässään ja sitä hän Jumalalta sai. Marian tarina on esimerkki Jumalan armosta. Köyhä, nöyrä ja ihan tavallinen sai tehtävän, jonka hoitamisella on edelleen merkitystä meidän kaikkien elämässä. Siitä huolimatta, että Maria oli pelottavan tilanteen edessä, hän luotti ja uskoi Jumalaan ja otti hänelle osoitetun tehtävän vastaan, nöyrästi, Jumalaa palvellen. Meillä jokaisella on oma paikka ja tehtävä tässä maailmassa, sillä me jokainen ollaan osa Jumalan suurta suunnitelmaa. Se tehtävä voi olla tosi erilainen kun me itse ajateltaisiin tai toivottaisiin, ja se tehtävä voi muuttua meidän elinvuosien tai elämäntilanteiden mukaan. Tärkeää on se, että me saadaan hiljentyä ja kysyä Taivaan Isältä mihin tehtävään hän haluaa meitä käyttää, ja uskollisina asettua sille paikalle jonka Jumala meille osoittaa. Sillä lupauksen mukaan me saadaan olla varmoja siitä, että Jumala pitää meistä huolen. Siitä huolimatta, että eteen tulevat tilanteet ja tehtävät voivat olla Marian tarinan tavoin ihan hullun tuntuisia, pelottavia ja hämmentäviäkin. Uskossa me saadaan kuitenkin elää ja luottaa siihen, että Taivaan Isä tietää aina mikä meille on parasta. Me voidaan vaan uskollisina ja nöyrinä elää omaa elämäämme, suuren Jumalan suojeluksessa, hänen tahtoonsa suostuen.




Virsi 53

1.
Nuori neitsyt Maria
hämmästyen kuuli:
"Tulet Herran äidiksi,
hän on Kristus suuri."

2.
Nuori neitsyt Maria
tallin suojaan rientää.
Seimeen syntyy poikansa,
kumarretaan pientä.

3.
Nuori äiti Maria
kuulee lupaukset,
uskoo, että täyttyvät
kaikki ennustukset.
4.
Herran äiti Maria
suurta tuskaa kantaa,
itkien hän poikansa
ristinpuuhun antaa.

5.
Herran äiti Maria
riemastuen kuuli:
"Jeesus elää!" Voiton sai
Vapahtaja suuri.

Eero Veneskoski 1969. Uud. Niilo Rauhala 1979. Virsikirjaan 1986.