Vaalien alla käydään keskustelua vaalilupauksista ja
vaikutusmahdollisuuksista. Nykyiset ja tulevat päättäjät puntaroivat niukkojen
rahavarojen jakamista kuntalaisten ja palveluiden kesken ja jokaisella
äänestäjällä on asiasta mielipide. Gospelbändi Katajainen kansa laulaa
vallankäyttäjistä: ”Ei esivalta turhaan miekkaa kanna jos se köyhille jakaa
oikeutta, heikkoja vähäisiä siivillä suojaa eikä murtunutta ruokoa jalkoihin
tallaa.” Valtaa pitävien tehtävä on pohtia kuinka yhteiset rahat käytetään ja millaisella
tasolla kuntalaisten palvelut tulisi säilyttää. Tärkeää on huomioida etenkin ne
ryhmät, jotka eivät voi itse puolustaa oikeuksiaan.
Päätöksiin on helppo ottaa kantaa ja vaatia muutosta
kestämättömään tilanteeseen. Usein tuntuu kuitenkin siltä, että äänestäjänä
unohtuu toinen puoli. Mitä minä voin tehdä edistääkseni oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa?
Kristityn vastuu ei pääty äänestyslipukkeen leimaamiseen. Vaikka yhteiskunnan
rakenteet poikkeavat Raamatun ajan maailmasta ja kukin voi toimia omissa
tehtävissään ulkoistaen muiden palveluiden tuottamisen yhteiskunnalle, eivät
Jeesuksen opetukset aidosta lähimmäisenrakkaudesta ole vanhentuneet. Lähimmäisenrakkautta
ei voi ulkoistaa. Jokainen voi omalta osaltaan huolehtia siitä, että pitää
silmät auki ja on olemassa ihmisenä ihmiselle kun tukea tarvitaan. Apu voi olla
monenlaista ja vastavuoroista, eikä sen aina tarvitse olla materiaa. Myös
läsnäolo ja ymmärrys korjaa särkyneitä. Toinen korinttilaiskirje puhuu
vastavuoroisuudesta ja kohtuudesta: ”Sillä, joka oli
koonnut paljon, ei ollut liikaa, eikä siltä, joka oli koonnut vähän, puuttunut
mitään.” Uskon, että yhteisellä vastuunkannolla saadaan aikaan vaaleja suurempi
muutos.
