Yhteinen vastuu

Vaalien alla käydään keskustelua vaalilupauksista ja vaikutusmahdollisuuksista. Nykyiset ja tulevat päättäjät puntaroivat niukkojen rahavarojen jakamista kuntalaisten ja palveluiden kesken ja jokaisella äänestäjällä on asiasta mielipide. Gospelbändi Katajainen kansa laulaa vallankäyttäjistä: ”Ei esivalta turhaan miekkaa kanna jos se köyhille jakaa oikeutta, heikkoja vähäisiä siivillä suojaa eikä murtunutta ruokoa jalkoihin tallaa.” Valtaa pitävien tehtävä on pohtia kuinka yhteiset rahat käytetään ja millaisella tasolla kuntalaisten palvelut tulisi säilyttää. Tärkeää on huomioida etenkin ne ryhmät, jotka eivät voi itse puolustaa oikeuksiaan.

Päätöksiin on helppo ottaa kantaa ja vaatia muutosta kestämättömään tilanteeseen. Usein tuntuu kuitenkin siltä, että äänestäjänä unohtuu toinen puoli. Mitä minä voin tehdä edistääkseni oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa? Kristityn vastuu ei pääty äänestyslipukkeen leimaamiseen. Vaikka yhteiskunnan rakenteet poikkeavat Raamatun ajan maailmasta ja kukin voi toimia omissa tehtävissään ulkoistaen muiden palveluiden tuottamisen yhteiskunnalle, eivät Jeesuksen opetukset aidosta lähimmäisenrakkaudesta ole vanhentuneet. Lähimmäisenrakkautta ei voi ulkoistaa. Jokainen voi omalta osaltaan huolehtia siitä, että pitää silmät auki ja on olemassa ihmisenä ihmiselle kun tukea tarvitaan. Apu voi olla monenlaista ja vastavuoroista, eikä sen aina tarvitse olla materiaa. Myös läsnäolo ja ymmärrys korjaa särkyneitä. Toinen korinttilaiskirje puhuu vastavuoroisuudesta ja kohtuudesta: ”Sillä, joka oli koonnut paljon, ei ollut liikaa, eikä siltä, joka oli koonnut vähän, puuttunut mitään.” Uskon, että yhteisellä vastuunkannolla saadaan aikaan vaaleja suurempi muutos.