Pyhä huolettomuus

Kesäloma mielletään huolettomuuden ajaksi. Kouluaikoina lomaa oli paljon ja koululta kävely suvivirren jälkeen tuntui niin ihanan kevyeltä, että säästä tai kehnoista todistuksen numeroista huolimatta vapaus huojensi mielen. Meidän aikuisten kohdalla puhutaan lomastressistä ja mietiskellään lomasäitä, mutta silti kesälomaa odotetaan ja siitä puhutaan paljon. Ihminen tarvitsee palautuakseen arjesta irroittautumista sekä joutilasta ja mahdollisimman huoletonta aikaa. Myös Luojamme neuvoi pyhittämään lepopäivän, hiljentymään ja rauhoittumaan.

Nyt kun useimpien kesäloma alkaa olla loppusuoralla ja on aika palata arkeen, voivat myös arkiset huolet ja murheet palata taas mieleen. Jännityksen ja pelon aiheet, aiheelliset ja aiheettomat huolet. Osalla meistä on tapana murehtia lähes aina jotain. Onnellisuuden tunteita on vaikea kokea jos jatkuvasti huolestuu tulevasta tai murehtii mennyttä. Viisautta on erottaa huolista ne, joihin voi vaikuttaa, niistä joille ei voi mitään. Matteuksen evankeliumissa Jeesus neuvoo ihmisiä olemaan huolehtimatta ja vertaamaan itseään muihin luontokappaleisiin, jotka eivät murehdi, ja joista Jumala silti huolehtii. Jeesus haluaa osoittaa meille, ettei elämänlaatumme murehtimalla parane. Jumala kyllä huolehtii meistä eikä meidän lupaukseen luottaen tarvitse itse kantaa murhetta huomispäivästä. Mutta kuinka inhimillistä huoli ja murhe siitä huolimatta onkaan. Taas yksi piirre, joka osoittaa kuinka pieni on ihminen osana suurta suunnitelmaa.

Martin Lönnebon rukoushelmissä ei suotta ole sinistä pyhän huolettomuuden helmeä. Huolten täyttämässä arjessa kaipaamme huolettomuutta ja Taivaan Isän huolenpitoa. Helmeä kuvaillaan rukoushelmiteksteissä näin: ”Kun huoltesi ja rauhattomuutesi kuorma painaa, saat pudottaa taakkasi, unohtaa murheesi ja jättää huolesi Hänelle, joka sanoo: Älkää mistään murehtiko. Minä annan teille rauhan.” Pyhän huolettomuuden äärellä voimme rukoilla: Annan pois huolteni taakan. Otan vastaan Sinun rauhasi.