Keväästä ja Luojasta

Suvivirsi herättää viimeistään ajatuksen siitä, että kesä on täällä. Sosiaalisesta mediasta on tosin saanut seurata jo kauan ihmisten iloa ja intoilua erilaisten kevään merkkien ilmaantuessa näkyviin. Viime syksynä istutin ensimmäistä kertaa kukkasipuleita ja kieltämättä olen ollut melko innoissani tänä keväänä odottaessani millaisia tulppaaneja maasta nousee. Myös kotipihan koivun hiirenkorvat vappuna ja yrttipenkkiin istutetut taimet saavat aikaan hyvää mieltä. Ilmeisesti myös eräs tuttavani on istutellut pihaansa kasveja, sillä statuspäivitys sai ihmettelemään kevään tuloa myös luomisen ja Luojan kautta.
"Ehkä lakkaan uskomasta taivaan ja maan Luojaan sitten, kun ihminen keksii järjellänsä vastineen sille, että nuo rahisevan kuivat siemenet tuonne pihamaalle ja sopivaan multaan kätkettyinä, vettä ynnä valoa saatuaan, nousevat kukoistamaan vihreiksi kasveiksi, tuottaen meille hengitysilman ja ravinnon. Mutta siihen asti painan pääni pätemättä, ja soperran keväisen hallelujan.

Usein kuulee ihmisten puhuvan siitä, kuinka Raamattu ei voi olla totta, ei enää kun sen kirjoittamisesta on kulunut tuhansia vuosia ja varhaisimmat tarinat sijoittuvat maailman synnyn aikoihin. Kuinka niin vanhasta kirjasta voi enää löytyä asioita, jotka olisivat totta tai päteiä tässä päivässä. Kuinka meille voidaan ottaa elämänohjeiksi lauseita ajalta, kun saarnaajat eivät lainanneet facebookin statuspäivityksiä, kirjapainoa tai ruutia ei oltu keksitty, eikä ihmisten arki muutenkaan ollut kovin yhtenäistä elämänmenomme kanssa. Joka kevät kun talvi ja harmaat viimeiset lumimassat väistyvät, tuntuu minusta kuitenkin siltä, että luonto on täynnä merkkejä siitä, että luomistyö on totta ja Jumalan suuret suunnitelmat jatkuvat, vaikka ne onkin kirjattu ylös jo kolmisen tuhatta vuotta sitten. Kun koivut saavat lehtensä ja ensimmäiset kukat puskevat kukkapenkistä, voi pysähtyä hetkeksi ajattelemaan, kuinka ihmeellistä on uusi elämä ja kasvu. Siksi on helppo yhtyä tuttavan ajatukseen, ihmetellä ja ihailla, painaa pää pätemättä ja kiittää kaikesta siitä hyvästä, jonka me kevään ja kesän myötä saamme.