Arkinen halleluja

Monesti pysähtyy miettimään onko Jumalaa olemassa, kun katsoo televisiosta uutisia joissa kerrotaan pahuuksista kotimaassa ja muualla maailmassa. Kysytään itseltään, miksi Jumala antaa tällaista tapahtua ja joskus se kysytään ääneen. Kuitenkin on niin että hyvän vastapainona on aina jotain pahaakin. Jos ei olisi pahaa, emme osaisi kunnioittaa hyvää vaan haluaisimme varmasti sitä enemmän.

Itse olen miettinyt viime aikoina missä arkisissa asioissa ihminen voi kokea Jumalan. Ei sen takia tarvitse lähteä kirkkoon että kokisi yhteyttä Jumalan kanssa vaan sen voi kokea hyvin pienessä ja arkisessakin asiassa. Se voi olla radiossa soiva hyvä kappale joka koskettaa sisintä, ystävällinen hymy ankeassa ihmismassassa, halaus rakkaalta ihmiseltä, kuva vastasyntyneestä lapsesta. Nämä voivat olla niitä pieniä ihmeitä elämässämme, joiden avulla jaksamme jatkaa matkaa. Muistaisimmepa olla niistä kiitollisia ja kiittää niin Jumalaa kuin myös sitä lähimmäistä joka sai tämän aikaan.

Kun elämässämme tulee tilanne, jolloin tuntuu että Jumala on kadonnut arkisen aherruksen alle, voi rukoilla Jaakko Löytyn Arkinen halleluja-kappaleen mukaan:

”Tutuilla teillä ei eksyä saata, jokainen etappi ohjaa ja vie.Vieraalla polulla outoa maata harhassa hapuilee: Missä on tie?
Herra opeta näkemään kaunista siellä,
missä vain soi huokauksina aina arkinen halleluja.”

Teksti julkaistaan Ruovesi-lehdessä 21.11.2012