Tyhjän haudan ihme

Joh. 20: 1-10

Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: "Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu." Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle. Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista. Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa.

Tyhjä hauta on askarruttava juttu. Jeesus oli ristiinnaulittu, kuolemaa oli surtu ja hänet oli haudattu ajan tapojen mukaan. Hautaluolan suulle oli laitettu iso kivi, niin iso, että sitä ei yksikään ihminen olisi jaksanut itsekseen vierittää pois, mutta enkeli oli sen siirtänyt ja jäänyt sen päälle istumaan. Opetuslapset ja Maria näkivät omin silmin tyhjän haudan, sen saman, johon he olivat rakkaan Jeesuksensa aiemmin jättäneet. Jeesuksen, jonka kuoli syyttömänä ja viattomana, tuomittuna rikoksista, joita hän ei ollut tehnyt, yhdessä oikeiden väärintekijöiden ja rikollisten kanssa. Vaikka Jeesuksen kuolemantuomio oli tiedossa ja opetuslapsilla oli aikaa valmistautua ajatukseen opettajansa kuolemasta, ei lähdön hetki varmastikaan ollut yhtään sen helpompi hyväksyä. Ja nyt hauta oli tyhjä, rakkaan ystävän ja opettajan ruumis oli poissa, ja vaikutti siltä, että ennustukset olivat käyneet toteen. Myöhemmin samana päivänä Jeesus ilmestyi osalle opetuslapsia ja sitä kautta todisti, että ylösnousemus on totta. Ylösnousemuksen ja tyhjän haudan ihme on niin suuri, että sitä tekee mieli ajatella jonkun tavallisemman kautta, pieni pala kerrallaan. On tosi vaikeaa ymmärtää millaisessa myllerryksessä Jeesuksen perheen ja ystävien mieli on ihmettä todistaessa ollut.

 Mietin mihin tyhjän haudan ihmettä voisi verrata ja muistin ystäväni tarinan vuosien takaa. Ystävälläni ei ole äitiä, ja hän on elänyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa kahdestaan isänsä kanssa. Eräänä talvena, kun ystäväni oli kymmenen vanha, hänen isänsä sairastui johonkin flunssan oloiseen, tauti ei kuitenkaan hellittänyt ja viimein isä suostui lääkäriin ja tutkimuksiin. Pään alue kuvattiin ja isällä todettiin suuri aivokasvain. Sellainen, joka voidaan yrittää leikata, mutta onnistumisesta ei voitu antaa minkäänlaisia takeita. Suru kaihersi pienen pojan mieltä, samoin huoli tulevaisuudesta. Ennen isän leikkausta pojan huoltajuus siirrettiin isovanhemmille, hän muutti mummolaan ja kaikki oli valmisteltu sitä silmällä pitäen, että isä ei enää palaa leikkauspöydältä. Lääkärien mukaan se vaihtoehto oli nimittäin erittäin todennäköinen. Leikkauspäivän koittaessa poika saatteli isänsä sairaalaan ja hyvästeli tämän. Tavarat oli jo muutettu ja elämä tulisi jatkumaan todennäköisesti tästä eteenpäin orpona. Ainut lohdullinen asia tilanteessa oli se, että isälle ja pojalle jäi aikaa hyvästellä, kuolema ei enää olisi yllätys, joskaan se ei tehnyt siitä yhtään sen helpompaa kestää. Kuolema on pelottava, synkkä ja tosi vaikeasti käsitettävissä oleva asia. Kun se koskettaa omaa perhettä ja lähipiiriä, on tuska vielä moninkertainen. Isä jäi sairaalaan ja poika lähti isovanhempineen mummolaan. Muutamien tuntien päästä ovi kävi, isä käveli olohuoneeseen, etsi levyn ja laittoi soimaan Queenin Show must go on kappaleen. Juuri ennen leikkausta sairaalassa nimittäin selvisi, että moneen kertaan aivokasvaimeksi luultu massa kuvissa, olikin pitkittynyt poskiontelon tulehdus, josta selviää antibioottikuurilla. Uskomattomuudessaan tarina liikuttaa minua aina vaan. Se ei ehkä ole verrattavissa ylösnousemukseen, mutta ystäväni, pienen pojan maailmassa, on se väkevä osoitus siitä, että kamala, varma ja pelottava kuolema on voitettavissa.

Opetuslapset joutuivat hyväksymään sen, että Jeesus oli poissa. Eikä sitten ollutkaan. Yhtäkkiä hauta oli tyhjä ja Jeesus ilmestyi heille, osoittaakseen, että kuolema ei ole loppu, ainoastaan alkua iankaikkiselle elämälle, johon meille jokaiselle on annettu kutsu. Omin voimin ja saavutuksin meistä ei ole taivaan kansalaisiksi. Kukaan meistä ei kykene elämään Jeesuksen elämän kaltaista, synnitöntä elämää. Tyhjä hauta ja tyhjä risti kuitenkin kertoo meille siitä, että Jeesus on kuolemallaan tasoittanut meille tien taivaaseen. Sovittanut kaikki ne meidän virheet, mokat ja pahat teot joita me elämässämme saadaan aikaan. Tyhjän ristin juurella me saadaan huokaista, kuolema on voitettu ja meidän synnit annettu anteeksi. Meidän täytyy vaan antaa Jeesuksen tulla meidän elämään ja suostua siihen, että Jumalalla on meidän varalle suuria suunnitelmia. Silloin me saadaan joka päivä pohdiskella tyhjän haudan ihmettä, ja riemua!


Virsi 88

1. Lensi maahan enkeli, joutuisampi tuulta. Suuren kiven vieritti hän syrjään haudan suulta. Suuren kiven vieritti hän syrjään haudan suulta. 2. Kivelle hän istahti, puhui iloisesti: Jeesus nousi haudastaan ja elää ikuisesti. Jeesus nousi haudastaan ja elää ikuisesti.

3. Jeesus, taivaan kuningas, kuolon vallan voitti. Jälkeen pitkäperjantain näin pääsiäinen koitti. Jälkeen pitkäperjantain näin pääsiäinen koitti. 4. Niin kuin taivaan enkeli mekin iloitsemme. Saamme rientää kertomaan: Nyt elää Jeesuksemme. Saamme rientää kertomaan: Nyt elää Jeesuksemme.

Säk. 1–3 Jaakko Haavio 1961. Säk. 4 Niilo Rauhala 1979. Virsikirjaan 1986.