Pimeä vuodenaika masentaa ja harmittaa monia, ja loskakelit ärsyttävät entisestään. Kirkkaissa pimeissä syysilloissa on kuitenkin se hyvä puoli, että toisinaan voi ihan rauhassa kohottaa katseensa taivaalle. Ihmetellä avaruuden äärettömyyttä ja miljardeja tähtiä. Vaikka me tiedetään, että tähdet on planeettoja ja taivaankappaleita, ja melko todennäköistä on, että ne ei muistuta pätkääkään sellaista tähteä, jollaisena me se kuvataan on tähden käyttö symbolina kuitenkin tavallista. Tähdellä merkitään syntymäpäivää, julkkikset on tähtiä ja joskus niitä näkyy silmissäkin. Minä olen tänä jouluna vääntänyt tähtiä rautalangasta, joulukoristeiksi ja pieniksi lahjoiksi. Tähteä käytetään niin monessa paikassa, että joku siinä kiehtoo. Ehkä se, että tähdet ovat kaukaisia ja kauniita, mystisiä, mutta silti nähtävissä, kaikkialla maailmassa.
Alakoulujen aamunavauksia valmistellessa törmäsin Pia Perkiön tarinaan joulun kirkkaimmasta tähdestä ja tähden syntymäpäivästä. Tarinassa kerrottiin, että kun Jumala lähetti poikansa ihmiseksi, mietti hän samalla, miten kertoisi siitä koko maailmalle. Samaan aikaan syntyi paljon vauvoja, köyhiin majoihin ja rikkaisiin taloihin. Kaikki vauvat ovat tärkeitä ja ihmeellisiä, mutta tämä yksi oli ihmeellisin kaikista ja siksi koko maailman piti saada tietää hänestä.
Ihmiset pitävät kauniista asioista, joten Jumala lähetti maailmaan ruusun. Se tuoksui huumaavalle, kukki ja oli ihana, mutta ainoastaan lapset huomasivat sen ihmeellisyyden. He kyllä kertoivat aikuisille kukasta, mutta aikuiset eivät välittäneet, vaan pitivät ruusua kukkana muiden joukossa ja jatkoivat elämistään niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sitten Jumala lähetti maailmaan linnun, kauneimman maailmassa. Lintu lensi, lauloi ja oli ihana, mutta ainoastaan lapset huomasivat linnun ja kertoivat siitä, mutta aikuisia ei upea lintu kiinnostanut.
Silloin alkoi Jumalaa harmittaa, miten ihmeessä maailma saisi tietää, että vapahtaja on syntynyt? Enkelit taivaassa huomasivat ongelman ja lupautuivat kertomaan ilosanomaa. ”Se on tarkoituskin, sanoi Jumala. Mutta teitä ihmiset pelästyvät, sillä ei ole kovin tavallista nähdä enkeleitä. Te saatte kertoa asiasta vain muutamille, sellaisille, jotka ovat kyllin rohkeita näkemään enkeleitä. Mutta tarvitsen jonkun, jota ihmiset eivät pelkää ja joka kuitenkin voi kertoa Jeesuslapsen syntymästä yhtä aikaa koko maailmalle.” Silloin pieni tähti astui esiin. ”Minä haluaisin mennä kertomaan, se sanoi arasti”
Jumala ilostui. Hän siunasi tähden ja hetkeksi aikaa siitä tuli koko maailman kirkkain tähti. Kaikki maailman ihmiset näkivät tähden ja ihmettelivät, miksi se loistaa niin kirkkaasti. Muutamat lähtivät ottamaan asiasta selvää, ja löysivät Jeesus-lapsen, sillä tähti johdatti heidät suoraan lapsen luo.
Seuraavan joululaulun myötä tahdon toivottaa joulurauhaa. Ehkä tästä eteenpäin tähtitaivasta katsellessa voidaan miettiä, mikä niistä kivenmurikoista on aikanaan näyttänyt itämaan viisaille tietä Beetlehemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti