Aprillipäivän aamunavaus ekaluokkalaisille. Satu kirjoitettuna, samoin kuin osa lopun opetuksesta lainattu Pöytyän seurakunnan sivuilta
Tänään on aprillipäivä. Aprillipäiväänhän kuuluu, että keksitään erilaisia juksauskeinoja, ja sitten paljastetaan, toiselle, että on juksattu. Mites se loru kuuluukaan?
Oletteko jo keksineet joitain hyviä aprillipiloja?
Aprillipäivä on ihan hauska juttu kerran vuodessa, mutta on tärkeää muistaa, ettei juksaaminen jää tavaksi. Kerron teille siihen liittyvän sadun. Tää satu voi olla monille ihan tuttu, mutta siinä on aika tärkeä opetus, siksi ei ole pahitteeksi kuulla sitä uudelleen.
POIKA JA SUSI
Pienessä kylässä suurten vuorten keskellä olevassa laaksossa asui eräs pieni poika. Poika oli jo pitkään halunnut päästä oikeisiin töihin paimentamaan lammaslaumaa läheiselle niitylle. Eräänä aamuna pojan toive toteutui: hän sai jäädä yksin kaitsemaan koko laumaa. Vanha lammaspaimenen opasti pojan vuorella olevan lauman luo ja lähti sitten takaisin kylään tekemään muita töitä. Poika oli innoissaan ja ajatteli: ”Lopultakin minuun luotetaan ja saan näyttää taitoni.”
Poika olikin taitava lammaspaimen. Hän osasi pitää lauman koossa ja aina välillä laski, että ihan jokainen lammas oli tallessa. Aurinko nousi korkealle taivaalle ja lämmitti mukavasti. Poikaa alkoi väsyttää ja pitkästyttää. Hän päätti ajankulukseen juksata kyläläisiä. Poika huusi kovalla äänellä: ”Susi, susi! Täällä on susi, tulkaa auttamaan!”
Kaikki kyläläiset lähtivät juoksemaan vuorelle pojan avuksi. He juoksivat niin nopeasti kuin pystyivät.
Kyläläiset saapuivat vuorelle ja ihmettelivät: ”Missä se susi on?” Poika nauroi heille: ”Eikös ollutkin hyvä juttu, minä juksasin teitä.” Mutta kyläläiset eivät olleet iloisia. He olivat vihaisia ja kertoi pojalle, että ei saa turhaan kutsua.
Kyläläiset palasivat takaisin töihinsä jutellen: ”Olipa kuitenkin hyvä, että lammaslaumaan ei ollut hyökännyt susi. Jos susi olisi syönyt lampaamme, me olisimme jääneet ilman villaa emmekä voisi valmistaa talveksi lämpimiä vaatteita.”
Aika kului ja poika paimensi lampaita. Iltapäivällä hän oli aivan kyllästynyt yksin olemiseen ja päätti huutaa uudelleen: ”Apua, täällä on susi! Tulkaa auttamaan!”
Jälleen kyläläiset jättivät työnsä ja juoksivat pojan avuksi niin nopeasti kuin pystyivät. Saapuessaan lauman luo, he harmikseen huomasivat, että poika oli puijannut heitä toistamiseen. Harmissaan he palasivat laaksoon työskentelemään.
Poika jatkoi paimentamista. Ilta saapui ja aurinko painui mailleen. Kuu nousi taivaalle ja oli hämärää. Poika siristeli silmiään ja mitä hän näkikään! Suden! Susi hiipi hämärässä kohti lampaita.
Poika alkoi huutaa minkä jaksoi: ”Tulkaa äkkiä auttamaan, täällä on susi!” Kyläläiset kuulivat pojan huudon, mutta ajattelivat, että taasko poika yrittää puijata heitä. Niinpä kukaan ei lähtenytkään enää poikaa auttamaan.
Poika huusi uudelleen: ”Auttakaa, täällä on susi!” Kyläläiset jatkoivat puuhiaan ja poika joutui katselemaan miten susi söi lampaan toisensa jälkeen.
8. käsky kuuluu näin. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Ja iloisemmin sanottuna:
Näytä, että olet luotettava sanoissasi ja töissäsi.
Jumala toivoo, että me kunnioitamme toisiamme. Kunnioittamiseen kuuluu, että toisesta ei saa puhua pahaa. Tuskin kukaan haluaisi, että itsestäänkään puhuttaisiin pahaa. Tarinan poika käytti väärin toisten luottamusta ja lopulta kyläläiset eivät enää uskoneetkaan poikaan. Vanha sanonta sanookin: ”Hyvät sanat tekevät hyvää ja pahat sanat tekevät pahaa.” Lopuksi voidaan laulaa virrestä 493 säkeistöt 1 ja 2. Tässäkin pyydetään Jeesusta, meidän auttajaa kulkemaan meidän vierellä aina ja varjelemaan. Tietysti erilaisilta vaaroilta, mutta voidaan ajatella, että samalla myös kaikenlaiselta pahan tekemiseltä ja puhumiselta. Sillä on paljon mukavampaa olla kun voidaan luottaa toisiimme. Eiks niin?
Poika olikin taitava lammaspaimen. Hän osasi pitää lauman koossa ja aina välillä laski, että ihan jokainen lammas oli tallessa. Aurinko nousi korkealle taivaalle ja lämmitti mukavasti. Poikaa alkoi väsyttää ja pitkästyttää. Hän päätti ajankulukseen juksata kyläläisiä. Poika huusi kovalla äänellä: ”Susi, susi! Täällä on susi, tulkaa auttamaan!”
Kaikki kyläläiset lähtivät juoksemaan vuorelle pojan avuksi. He juoksivat niin nopeasti kuin pystyivät.
Kyläläiset saapuivat vuorelle ja ihmettelivät: ”Missä se susi on?” Poika nauroi heille: ”Eikös ollutkin hyvä juttu, minä juksasin teitä.” Mutta kyläläiset eivät olleet iloisia. He olivat vihaisia ja kertoi pojalle, että ei saa turhaan kutsua.
Kyläläiset palasivat takaisin töihinsä jutellen: ”Olipa kuitenkin hyvä, että lammaslaumaan ei ollut hyökännyt susi. Jos susi olisi syönyt lampaamme, me olisimme jääneet ilman villaa emmekä voisi valmistaa talveksi lämpimiä vaatteita.”
Aika kului ja poika paimensi lampaita. Iltapäivällä hän oli aivan kyllästynyt yksin olemiseen ja päätti huutaa uudelleen: ”Apua, täällä on susi! Tulkaa auttamaan!”
Jälleen kyläläiset jättivät työnsä ja juoksivat pojan avuksi niin nopeasti kuin pystyivät. Saapuessaan lauman luo, he harmikseen huomasivat, että poika oli puijannut heitä toistamiseen. Harmissaan he palasivat laaksoon työskentelemään.
Poika jatkoi paimentamista. Ilta saapui ja aurinko painui mailleen. Kuu nousi taivaalle ja oli hämärää. Poika siristeli silmiään ja mitä hän näkikään! Suden! Susi hiipi hämärässä kohti lampaita.
Poika alkoi huutaa minkä jaksoi: ”Tulkaa äkkiä auttamaan, täällä on susi!” Kyläläiset kuulivat pojan huudon, mutta ajattelivat, että taasko poika yrittää puijata heitä. Niinpä kukaan ei lähtenytkään enää poikaa auttamaan.
Poika huusi uudelleen: ”Auttakaa, täällä on susi!” Kyläläiset jatkoivat puuhiaan ja poika joutui katselemaan miten susi söi lampaan toisensa jälkeen.
8. käsky kuuluu näin. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Ja iloisemmin sanottuna:
Näytä, että olet luotettava sanoissasi ja töissäsi.
Jumala toivoo, että me kunnioitamme toisiamme. Kunnioittamiseen kuuluu, että toisesta ei saa puhua pahaa. Tuskin kukaan haluaisi, että itsestäänkään puhuttaisiin pahaa. Tarinan poika käytti väärin toisten luottamusta ja lopulta kyläläiset eivät enää uskoneetkaan poikaan. Vanha sanonta sanookin: ”Hyvät sanat tekevät hyvää ja pahat sanat tekevät pahaa.” Lopuksi voidaan laulaa virrestä 493 säkeistöt 1 ja 2. Tässäkin pyydetään Jeesusta, meidän auttajaa kulkemaan meidän vierellä aina ja varjelemaan. Tietysti erilaisilta vaaroilta, mutta voidaan ajatella, että samalla myös kaikenlaiselta pahan tekemiseltä ja puhumiselta. Sillä on paljon mukavampaa olla kun voidaan luottaa toisiimme. Eiks niin?
