Ajattelin pohtia tänään aihetta minä, tai siis te myös, mutta minä niinkun jokaisen omasta ajatusmaailmasta käsin. Jos nyt tehtäis sellainen assosiaatioharjoitus, että mietitte mikä on ensimmäinen sana, joka tulee mieleen sanasta minä. Veikkaan, että sanoja on nyt yhtä monta sataa kun on oppilaita ja henkilökuntaa tässä rakennuksessa. Mietin itse mitä vastaisin. Oli aika vaikeaa päätyä johonkin sanaan, niitä vilisti mielessä, mutta oli vaikea tarttua mihinkään niistä. Miten määritellä itsensä omasta toimestaan silleen, että on siihen ratkaisuun tyytyväinen? Alko jo melkein turhauttaa. Iltapäivä oli pitkällä menossa ja vieläkään ei tullut mitään mieleen. Itsetuntemus ja itsensä määrittely ei ole kovin helppo juttu. Helpompaa on ajatella mitä haluaisin olla kuin se mitä olen. Tai minkä sanan kautta haluan itseni määritellä.
Treffioppaissa ja Demin vinkeissä kehotetaan juttelemaan treffikumppanin kanssa hänestä itsestään. Minä kun on kuulemma ihmisten suosikkipuheenaihe. Ainakin se on aihe, jossa jokainen on asiantuntija ja tokihan mieltä lämmittää jos toinen haluaa kuulla juuri minusta lisää. Toiset onkin valmiita jaarittelemaan omista asioistaan tuntikausia, itse kuulun näihin rasittaviin yksilöihin. Toiset eivät mielellään ihan heti paljasta edes nimeään keskustelukumppanille. Vaikka itse on kova puhumaan ei välttämättä sit kuitenkaan aina jaksa kuunnella toisen tarinointi omista asioistaan.
Pohdin edelleen sitä sanaa, joka tulee mieleen minästä. Selailin kirjallisuutta ja löysin Jaakko Heinimäen pohdinnan sanasta Minä, luen sen nyt teille.
”Vanhempani eivät aikanaan odottaneet minua, sillä lasta odottaessaan he eivät voineet tietää kuka siellä syntymistään odottaa. Minä se sitten olin. Jos olisin pienenä vaihtunut synnytyslaitoksella, olisin ehkä joku toinen. Kuka minä olen ei ole aivan helppo kysymys. Jumala tietää kuka minä olen ja tuntee minut läpikotaisin, vaikka itse en tiedä enkä tunne. Minä olen myös ainut nimi, jonka Jumala itsestään Moosekselle ilmoitti. ”
Tää helpotti mua vähän, ei se taida muidenkaan mielestä olla niin helppoa tietää kuka tai mikä on. Taivaan Isä kuitenkin tietää ja jaksaa myös kuunnella meidän jaarittelua meidän omista asioista vaikka kuinka kauan. Onpahan joku, jolle kertoa. Se on ihmiselle aika tärkeää. Se, että aina voi luottaa siihen, että on joku, jolla on aikaa kuunnella. Ja kun se joku sattuu olemaan tyyppi, jolla on kaikki valta maailmassa niin onhan se mahtavaa. Me ollaan aika hyvissä käsissä kun itse vaan luovutetaan se valta päättää meidän asioista. Se tuntuu pelottavaltakin ja uskoa kyllä koetellaan tässä maailmassa, jonka asiat ei oikein todista hyvän Jumalan olemassaolosta. Paha jyllää ja ihmisillä on paha olla. On kuitenkin myös toisenlaisia tarinoita ja kokemuksia, ne vaan ei saa mediassa tilaa kun on niin helppo valittaa. Jokainen vois kuitenkin omalta kohdaltaan yrittää. Alussa soitetussa biisissä laulettiin, et ”Mä en oo paha” Eikä ole muuten maailmakaan ainakaan niin paljoa jos me ihmiset ei sitä haluta. Jokainen voi omalta kohdaltaan siihen kuitenkin edes vähän vaikuttaa ja todistaa sen hyvän olemassaolosta.
