Todenpuhuja

"Lupaatko kertoa totuuden, ja ainoastaan sen?" kysyi kätilö, otti syliin poikasen niin langettaen kirouksen hetkenä tuulisen syksyn yön
Poikahan lupasi, ja lupaus kyllä pitää
Mutta sietääkö sitä mikään sielu täällä?
Niinpä äidin polven päällä poika maisteli solkea nahkavyön

Huutaa joka akka niin ja huutaa joka ukko, ilma kiehuu ja kiekuu kukko!
Tuomion pasuunat soi tuomiotaan: taasko piti mennä totta puhumaan?

Siitä hyvä heilu ei

Kuultiin huhuja: kaupunkiimme matkasi tuo 'todenpuhuja', kummallinen kaveri
Saa täydet kadut tyhjiksi pelkällä paikalle tulollaan
"Kaunis ilma tänään!"
"Jos pitää hypotermiasta"
"Hauska nähdä teidät taas!"
"Eilen kyllä pingoit pakoon tullessani vastaan
Suokaa anteeksi, vaikken jauha paskaa"


Huutaa joka akka niin ja huutaa joka ukko, ilma kiehuu ja kiekuu kukko!
Tuomion pasuunat soi tuomiotaan: taasko piti mennä totta puhumaan?

Siitä hyvä heilu ei

Ei kauaa täällä roiku suorasuinen luonnonoikku
Varjo tien päässä häämöttää, vaan ei vaikeudet taakse jää.


Huutaa joka akka niin ja huutaa joka ukko, ilma kiehuu ja kiekuu kukko!
Tuomion pasuunat soi tuomiotaan: taasko piti mennä totta puhumaan?"



YUP-Todenpuhuja

Tämä puhe on kirjoitettu aprillipäivän aamuksi, se siis varoituksen sanana ihan alkuun. Kollegan kanssa vaihdoimme aamuhartausvuoroja tässä taannoin, ja hän ohimennen heitti, että "puhu nuorille vaikka aprillipiloista ja juksaamisesta." Pyritäänpä siihen.

Päivän pyörittelin kaikenlaisia rehellisyysajatuksia, luin jonkin aikaa ihmisten toisilleen tekemiä aprillipiloja ja pohdiskelin valkoisia valheita. Aika pitkälle minua itseäni on kantanut erään suuren ajattelijan lausahdus paikallislehden haastattelussa useita vuosia sitten. Ajatus meni sisällöltään jotakuinkin niin, että "parempi silloin tällöin pieni valkoinen valhe kuin raivorehellisyys." Tai ainakin sellaisena se mielessäni on vapaasti lainaten nämä vuodet elänyt. Melko hätkähdyttävä ajatus ensikuulemalta. Ettäkö pieni huijaus joissain tilanteissa voisikin olla ihan ok. Meidät suomalaiset on kasvatettu rehellisiksi. Heti tulee mieleen muutama sananlasku: "Rehellisyys maan perii", "Valheella on lyhyet jäljet.", "totuus tekee vapaaksi". Mutta löytyipä lempikirjastani, kyynikon kultaisesta kirjasta muutama melko napakka vastapallokin: "On yksi keino saada selville, onko mies rehellinen - kysykää sitä häneltä. Jos mies vastaa "kyllä", tiedätte hänet kelmiksi." -Groucho Marx, "Carlyle sanoi: "Valhe ei elä ikuisesti." Se osoittaa, ettei hän tiennyt kuinka niitä kerrotaan." -Mark Twain. "Valheet ovat hyvien tapojen peruspilari." -Quentin Crisp.

Luulen, että nämä miehet tiesivät mistä puhuvat, kuten myös Jarkko Martikainen kirjoittaessaan alussa lainattua kappaletta YUP:lle. Oscar Wilde on sanonut, että "Valehtelijan tavoitteena on vain viehättää, ilahduttaa ja tuottaa mielihyvää, hän on sivistyneen yhteiskunnan peruspilari." Elävänä pyörii mielessä myös erään poliitikon kuolematon lausahdus: "Puhun niin totta kun vain pystyn." Taitaa olla tosiaan niin, että vaikka kulttuurissa rehellisyys ihanteena arvostetaan korkealle, ei yhteiskunta elä saman ihanteen mukaan. Mutta kapealla reunalla me keikutaan.

Aprillipäivä nyt on asia erikseen. Aprillipäivän huijaukset perustuvat kuitenkin yleensä hyväntahtoiseen hööpötykseen, joka sitten myöhemmin paljastuu. Mutta kuinkas muina vuoden päivinä? Jos me annetaan valkoisille valheille sija jokapäiväisessä elämässä niin päteekö porttiteoria? Onko sitten entistä helpompi valehdella suuremmistakin asioista? Onhan sanottu, että vaarallisimmat valheet ovat niukasti vääristeltyä totuutta. Käykö sitten niin, että pienistä valheista kasvaa suuri valheiden verkko, jolle Salatut Elämätkin kalpenee? Ehkä siinä vaiheessa omantunnon on aika astua peliin.

Mietin pitkään, voinko seurakunnan työntekijänä tulla yläkoululle ja kannustaa valehteluun. Tai totesin kyllä saman tien myös, etten oikein voi, eikä se kyllä mitä vilpittömimmin ole tarkoituksenikaan. Selailin Raamattua ja monessa kohdassa sielläkin kehotetaan pysymään totuudessa ja valehtelua kavahdetaan. Ja tottakai, Raamattu antaa meille ohjeet elämään, joskaan me ei niiden mukaan erehtyväisinä ja omaa etua tavoittelevina ihmisinä onnistuta elämään, vaikka pyrkimys olisi miten kova. Siinä selaillessa löytyi myös sananlaskujen kirjasta kohta, joka kokosi ajatukseni ja koko puheen pointin. "Osta totuutta, älä myy." Valkoinen valhe tai totuuden muuntelu ei ole välttämättä oikein, mutta saattaa olla joskus ihan tarpeen, jos muussa tapauksessa yksisilmäinen totuudessa pysyttely satuttaisi, tai aiheuttaisi turhaa mielipahaa tai silkkaa vahinkoa. Niin armon varassa me saadaan elää, että eiköhän me vielä tällainenkin inhimillisyys anteeksi saada.

Muistetaan vaan se, että toisia ihmisiä voidaan kunnioittaa ja suojella, kaikkia totuuksia ei todellakaan tarvitse laukoa, tai myydä, kuten sananlaskuissa sanottiin. Lempeyttä ja viisautta on myös silloin tällöin vaieta. Totuuteen ja rehellisyyteen pitää pyrkiä, myymättä kuitenkaan sitä omaa totuuttaan muiden kunnioittamisen hinnalla. Joten, rehellistä aprillipäivää!