Ennen lomareissua päivitän tänne yläkoulun joulujuhlassa pitämäni puheen.
Joulu on pohdituttanut mua tänä vuonna erityisesti, ehkä siksi, että ensimmäistä kertaa moniin vuosiin odotan sitä todella. Pitkän aikaa joulu tuntui ihan merkityksettömältä tohottamiselta. Pitääkö muutaman juhlapäivän vuoksi juosta, hermoilla ja valvoa öitä? Eikö voisi ottaa rauhassa ihan koko kuun? Juhlan tuntu tulee kuitenkin siitä, että sitä on saanut odottaa ja valmistella. Rakentaa jotain arjesta poikkeavaa ja tehdä tilaa yhdessä ololle. Arjen keskellä sen tilan tekeminen usein unohtuu. Toisaalta kiirekin kertoo siitä, että yhä edelleen, vuonna 2010 joulu on meille suuri juhla, josta halutaan valmistaa juhlan näköinen, makuinen ja tuoksuinen elämys itselle ja läheisimmille.
Joulu on pohdituttanut mua tänä vuonna erityisesti, ehkä siksi, että ensimmäistä kertaa moniin vuosiin odotan sitä todella. Pitkän aikaa joulu tuntui ihan merkityksettömältä tohottamiselta. Pitääkö muutaman juhlapäivän vuoksi juosta, hermoilla ja valvoa öitä? Eikö voisi ottaa rauhassa ihan koko kuun? Juhlan tuntu tulee kuitenkin siitä, että sitä on saanut odottaa ja valmistella. Rakentaa jotain arjesta poikkeavaa ja tehdä tilaa yhdessä ololle. Arjen keskellä sen tilan tekeminen usein unohtuu. Toisaalta kiirekin kertoo siitä, että yhä edelleen, vuonna 2010 joulu on meille suuri juhla, josta halutaan valmistaa juhlan näköinen, makuinen ja tuoksuinen elämys itselle ja läheisimmille.
Meillä seurakunnan väelläkin joulu teettää töitä ja kiirettä pitää. Ei kuitenkaan niin kiirettä, ettei silloin tällöin ehtisi sitä hiukan pysähtyä ajattelemaan. Eihän kristikunnan suuri juhla ja ilon aihe saa jäädä pelkän kiireen ja tärkeilyn jalkoihin. Tuttu pastori päivitti kesken joulukiireidensä facebookiaan seuraavilla sanoilla:
”Erään suuren ajattelijan mukaan maailma on kaunis ja hyvää elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille” Tähän joku ennätti kyselemään ajattelijan henkilöllisyyttä ja veikkasi itse Raamatusta tuttua Paavalia. Ehkäpä koska kirjoittajana oli pappi. Pappi kuitenkin lainasi Vexi Salmea. Kommentoijan kysymyksen asettelu ja pastorin vastaus naurattivat, mutta suuri ajattelija laittoi kyllä ajattelemaan.
Luonto on todellakin tarjonnut kauneintaan tässä joulun alla. Maa kimaltelee ja huurteiset puut kaartuvat kauniisti lumikuorensa alla. Toisaalta kipakka pakkanen luo myös haasteita ulkona liikkumiseen. Eipä kiireen keskellä tule vilkuilleeksi ympärilleen, näyttää tympeältä kun kouluun on kiire, ja Koskenväylä tai rantatie eivät juurikaan ulkonäöllään säväytä jos kyseessä on kuvasuunnistus tai kävelymatka kaverin luokse ja pakkasta runsaat parikymmentä astetta. Pysähdy siinä nyt sitten ja ihastele. Niin varmaan. Ja vielä pitäisi erikseen pyhittää lepopäivä. Taitaa olla niin, että ei paljon jää laiskotteluun ja rauhoittumiseen aikaa, kokeita kasaantuu joulun lähestyessä aikamoinen määrä, eikä lomakaan vaikuta lomalta, jos sen ajaksi on annettu läksyjä tai tehtäviä. Vaatimukset myös saattavat ahdistaa. Pitäisi olla kaunista, puhdasta ja siistiä, hienommat jouluvalot kun naapurilla, joululahja tai vähintäänkin kortti likimain kaikille, joiden kanssa on tekemisissä, pakettien päällä tämän joulun trendiväreissä kimaltelevia käherrettyjä koristenauhoja ja loisteliaita jouluperinteitä, ja tapoja, joista voi muille joulun alla kertoilla. Lisäksi vielä vaaditaan rauhoittumista, ja hiljentymistä. Tuntuupa melko mahdottomalta yhtälöltä.
Tämänpäiväisen juhlan ensimmäisessä joululaulussa laulettiin: ”Tahtoisin päästä paimenten mukaan, unohtaa kiireen ja melun rasittavan” Paimenet ne jätti lampaat laitumelle ja työnsä siihen. Tarjolla oli jotain niin jännittävää ja tärkeää, että arjen touhut muuttuivat toissijaisiksi ja saivat hetkeksi jäädä. Useinpa meidänkin arki ja joulun odotus menee touhuamiseksi, stressiksi ja hössöttämiseksi. Kaupallista joulua kritisoidaan ja kiire laittaa kiukuttelemaan. Eilisiltana nuorisotyön joulujuhlassa juteltiin siitä, mitä kukin toivoo joululta. Useat kuitenkin toivoivat joulurauhaa, riidatonta ja kiireetöntä joulua, sekä aikaa olla läheisten kanssa. Siis jotain aivan muuta kun arjen kiirettä ja mahdottomia odotuksia.
Paimenten esimerkki, Vexi Salmen laulun sanat, sekä tuo jäätynyt talvimaisema tuolla ulkona tarjoavat ajatuksen sellaisesta joulusta, jota ihmiset ainakin puheissaan toivovat. Josko se rantatie näyttäisi kauniilta kun sitä pysähtyisi edes ihan hetkeksi katselemaan, ja juhla tuntuisi juhlalta kun sille antaisi tilaa, keskittyisi vaan siihen mikä tuntuu oikeasti tärkeältä.
Kaiken oikean joulun pohtimisen, kiireestä tuskailemisen ja oman rauhoittumiseen keskittymisen ohella voimme kuitenkin ottaa tulevien päivien lomailuun hiukan oppia lapsilta, Anna 9v kertoo:
Joskus juhlan jälkeen tulee toinen päivä. Ei kukaan oikeastaan tiedä miksi se tulee, mutta ollaan vain iloisia ja lomalla eikä turhaan kysellä.
Lämmintä ja rauhaisaa joulun aikaa, sekä siunattua uutta vuotta kaikille lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti