Tunnon päältä.

"Puhua tai veisata ”tunnon päältä”. Itse kunkin oma historia vaikuttaa siihen, miten koemme kuulemamme ja sen mitä veisaamme tai puhumme. Sanonnalla lienee yhteys synnin tuntoon, pienellä paikalla olemiseen ja kyselevään mieleen." (Lähde: Herättäjä-yhdistys)

Mietin pitkään miten tämän blogin korkkaisi. Ja kun tämä on tällainen oman tunnon paikka niin ajattelin ottaa tuon sanaparin, joka kuvaa hyvin körttiläisyyttä. Hyvin se kuvaa myös tätä miun ja Enilan blogia: kirjoitetaan tunnon päältä, tuodaan esille asioita jotka mietityttävät ja pohdituttavat.Vastauksia harvoin saamme, mutta jaamme maailman ihmettelyn muiden kanssa ja muut saavat siihen ihmettelyyn osallistua. Tai oikeastaan kaikki ovat tervetulleita osallistumaan.

Se miksi olemme seurapenkillä, on varmasti siksi että kirjoituksemme ovat kuin pieniä seurapuheita. Juuri sen mittaisia, jotka puhuttuina kestäisivät körttipastillin imeskelyyn kuluvan ajan, ei sen pidempään, muuten veisataan päälle. Aiheina voi olla niin usko tai uskonto, synti tai armo, kuin raha, maine tai kunnia ja elämän pienet ilot ja surut. Se riippuu varmasti paljon fiiliksestä. Joskus voi olla että tekstikenttä jää tyhjäksi ja joskus tekstejä voi tulla enemmänkin.

Jumala yksin tietää, mitä tästä tulee. Ja aika näyttää.

Tähän olotilaan mieleeni tuli Siionin virsi 239 (löytyy myös tavan virsikirjasta numerolla 560) ja varsinkin kolmas säkeitö. Se voisi hyvin kuvata tätä blogia ja mahdollisesti myös sen tarkoitusta.
Se menee seuraavasti ja siihen tämä ensimmäinen postaus onkin hyvä lopettaa:

Nyt ihmettelen tässä,
Sä kuinka elämässä
Lastasi talutat:
Suo armolahjojasi,
Hellintä hoitoasi,
Ja joka päivä armahdat.