Minna Canthin ja tasa-arvon päivä.

Tänään (19.3.) liputetaan Minna Canthin ja tasa-arvon puolesta. Kalenterini takakannessa on tuollainen mustavalkoinen tarra, jossa lukee ”kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia” Ihan hieno tarra, ja tosi hieno ajatus. Jo Jeesus koitti aikanaan saada ihmiset ymmärtämään, että loppujenlopuksi jokainen ihminen on ihan samalla viivalla, on se sitten millanen vaan täällä maan päällä.

Mutta todellisuus ei ole yhtä mustavalkoinen kun tuo tarra. Meidän ihmisten on todella vaikeaa sietää erilaisuutta, vaikka me haluttaiskin sitä. Vähintään väärintekijöiden ja epäoikeudenmukaisuuden kohdalla sietokyky loppuu, vaikka mitkään ihmisen ominaisuuksiin liittyvät seikat ei muuten haittaiskaan. Tietysti on eri asia hyväksyä ihminen, mutta halveksua tai tuomita tekoja. Mutta onnistuuko se ihmisenkään hyväksyminen aina, minulta ei ainakaan, ei vaikka kuinka yrittäisi. Muiden ihmisten hyväksyntä on jokaiselle tärkeää, ihmisen perustarpeisiin kuuluu se, että kokee olevansa hyväksytty. Ja kun kuulee jostain, että muut on puhuneet pahaa selän takana, tai oivaltaa, että ihan oikeasti on ihmisiä, jotka ei voi minua sietää, niin voi itsetunto kokea aikamoisen kolahduksen. Toki kai sitä jokainen itsekin joskus ajattelee lähimmäisestään pahasti, mutta kun tajuaa, että niin myös muut ajattelee minusta, niin on aivan uuden tilanteen edessä. Sillon viimestään on hetki palata siihen ajatukseen, mitä itse tulee puhuneeksi. Tehdään siis muille niinkun haluttais, että meille tehtäisiin.

Tasa-arvoon ja toisten hyväksymiseen liittyen löysin myös aika puhuttelevan tarinan, jonka haluan teidän kanssa jakaa.

Rasismia lentokoneessa

Kerran lentokoneessa n. 50 vuotias valkoihoinen nainen joutui tummaihoisen miehen viereen. Nainen oli tästä hyvin vaivaantunut. Hän kutsui paikalle lentoemännän.
- Mikä hätänä? kysyi lentoemäntä.
- Te ette siis huomaa tätä ongelmaa? nainen vastasi. - Olette sijoittaneet minut tummaihoisen miehen viereen. En voi istua kenenkään niin vastenmieliseen joukkoon kuuluvan vieressä. Etsikää minulle uusi paikka.
- Pysykää rauhallisena, lentoemäntä sanoi. - Melkein kaikki paikat on varattu, mutta yritän katsoa mitä voin tehdä.

Lentoemäntä meni pois ja tuli takaisin muutamaa minuuttia myöhemmin.
- Rouva, asia on juuri niin kuin pelkäsimme. Meillä ei ole turistiluokassa yhtään vapaita paikkoja. Myös Business luokka on aivan täynnä. Vain ensimmäisessä luokassa on yksi paikka vapaana.
Ja ennen kuin rouva ehti sanoa mitään, lentoemäntä jatkoi: - Yhtiöllämme ei yleensä koskaan ole tapana nostaa ketään turistiluokasta ensimmäiseen luokkaan. Tämän on kuitenkin poikkeuksellinen tilanne. Olisi skandaali joutua istua istumaan jonkun vastenmielisen vieressä.

Lentoemäntä kääntyi tummaihoisen miehen puoleen ja sanoi: - Arvoisa herra, voisitteko kerätä tavaranne. Teille on varattu paikka ensimmäisessä luokassa.

Muut matkustajat olivat järkyttyneinä seuranneet tapahtumia. Tässä kohdassa he nousivat seisomaan ja taputtivat.

Lopuksi vielä Iranilaisen miehen ajatuksia kirjasta HABU NABU – Maahanmuuttajilta koottuja satuja, tarinoita, runoja ja sanontoja. toim. Tuija Ikonen, 1996

IHMISIÄ

Me olemme kaikki ihmisiä.

Ihmiset puhuvat toisilleen, Kiinassa kiinaksi, Suomessa suomeksi. Joillakin on monta vaimoa, naapurilla ei yhtään. Tuo on rikas, tämä tyhjätasku. Toinen ystäväni on vaalea, toinen tumma. Joku tietää paljon, toinen ei mitään. Me ajamme autolla, he polkupyörällä. Joku uskoo moneen jumalaan, toinen vain yhteen. Toinen elää vanhaksi, toinen kuolee synnyttyään. Sinä asut Pohjolassa, minä Etelässä. Minä olen mies, sinä olet nainen. Joku on koko ajan opiskelemassa, joku juovuksissa. Astronautti matkustaa kuuhun, joku ei matkusta koskaan, vaan on aina kotona. Joku on Yhdysvaltain presidentti, joku on varas. Uusi ihminen syntyy aamulla, toinen kuolee yöllä. Me olemme kaikki ihmisiä ja elämme samalla maapallolla.