”Miettikää vähän. Hän joka on luonut korvan- hänkö ei kuule?
Hän joka on luonut silmän- hänkö ei näe?” (Ps.94) Toisen paastonajan sunnuntain
aiheena oli rukous ja usko. Nuorisotyön arjessa teemat ovat vahvasti esillä.
Rukouksen merkityksestä uskonelämän hoitajana puhutaan paljon, samoin tarjotaan
mahdollisuuksia nuoren hengelliseen kasvuun seurakuntayhteydessä. Seurakunnan
tilaisuuksissa rukoillaan, luetaan Raamattua, lauletaan ja puhutaan uskosta
yhdessä. Rukous on tärkeää hengellisen elämän hoitamiselle, Raamatussa
käsketään rukoilemaan useissa kohdissa, koska Jumala tietää, että rukous on
sielulle hyväksi. Samoin kun ystävyyssuhteet tarvitsevat yhteydenpitoa
pysyäkseen tuoreina, tarvitsee ihminenkin yhteydenpitoa Jumalaan. Jumala kyllä
näkee ja kuulee meidät, mutta jos me unohdamme pitää yhteyttä, voimme huomata,
että suhteemme alkaa etääntyä ja saatamme vieraantua Jumalasta. Viimeistään rippikouluissa
tutuksi tulevat ulkoläksyt, Jeesuksen ihmisille opettama Isä Meidän-rukous,
uskontunnustus ja muutama muu. Tärkeänä ajatuksena pidetään kuitenkin myös
sitä, että ihmisen ja Jumalan välille ei tarvita välttämättä ulkoa opittuja sanoja.
Raamatussa luvataan useassa kohdassa, että Jumala kuulee vilpittömät rukoukset,
määräämättä sitä millaisin sanoin kenenkin tulee rukoilla. Riittää, että on
tosissaan. Anna-Mari Kaskisen sanoittama Rukous on silta, kerää yhdessä
säkeistössään epävarmalle rukoilijalle rohkaisevan viestin: ” Älä turhaan
luule, ettet osaa rukoilla. Rukoukseen ei tarvitakaan paljon sanoja. Taivaan
Isä kuulee pienen huokauksenkin. Tarpeesi Hän tietää sinuakin paremmin.”
Siunattua paaston aikaa, muistetaan rukoilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti