”Edessä reitti tuntematon aukeaa, omin voimin emme kestä
tuulta vasten” Jaakko Löytyn kappale, kahden maan kansalainen, tavoittaa kovin
inhimillisiä ajatuksia. Aina ei oikein jaksa. Eikä saa aikaan. Väsyttää tai
turhauttaa tai sitten hommaa vaan on liikaa tai ei pääse liikkeelle. Puhutaan
kevätväsymyksestä, laiskottamisesta tai siitä, että jatkuva uudistus ja muutos
syö voimavaroja. On luonnollista, että väsyttää ja vähintäänkin mietityttää
elää tilanteessa, jossa tulevaisuutta ei voi ennustaa ja tutut ja turvalliset
kuviot myllerretään muutoksessa moneen kertaan. Oma pärjääminen ja jaksaminen voivat
huolettaa jos elämä on jatkuvasti epävarmaa. Lohdullisia ajatuksia voi
kuitenkin aistia myös epävarmuuden keskellä, ja mitä yllättävimmissä paikoissa.
Kevät on MM-jääkiekon
aikaa, kansallisesti jännitetään kuinka Leijonien kaukalossa käy ja viimeistään
mahdolliset finaalipelit saavat kansan liikkeelle. Lätkämenestyksen myötä
kansallinen itsetunto saa vahvistusta, tuntuu erityisen hienolta sanoa, että on
suomalainen. Kuopion hiippakunta jakoi facebook-sivuillaan ajankohtaisen
päivityksen. Ristillä koristetun jääkiekon ja tekstin: ”Taivas varjelee tulee
mitä tulee.” Niinpä. Suomen kansalaisina voimme yhdessä jännittää
jääkiekkomenestystä, omaa elämäntilannetta ja tulevaisuutta. Mutta Taivaan
kansalaisina saamme olla levossa ja jännittämättä sillä voimme luottaa siihen,
että meitä varjellaan, tulee mitä tulee. Raamatussa Jeesus kutsuu luokseen
sanoilla: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja
kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon” Kutsuun luottaen voi
kristitty jatkaa veisuutaan: ”Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan
toivoa. Olen kahden maan kansalainen”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti