Laskiainen lasketaan

”Laskiainen lasketaan. Paastonaika alkaa.
Messias on matkalla. Paastonaika alkaa.
Tien me sinne tiedämme. Tien me sinne käymme” Lasten virsi kertoo siitä kirkkovuoden ajankohdasta kun on aika pukea päälle toppavaatteet, jättää hernekeitto hautumaan liedelle ja suunnata ulos mäenlaskuun. Mutta myös hiljentyä iloisen touhuamisen ohessa. Laskiaisen mäenlasku riippuu kovasti vallitsevista säistä. Viime kevättalvella laskut taisivat olla mahdollisia lähinnä pohjoissuomessa ja hiihtokeskuksissa. Hernekeitolla ja laskiaispullilla herkuttelu ei onneksi riipu kelistä, vaan on mahdollista niin sisällä kuin ulkona, pakkasen ja lumen määrästä riippumatta. 

Laskiaistiistain jälkeisestä tuhkakeskiviikosta alkaa paastonaika, joka päättyy pääsiäissunnuntaihin. Paastoaminen on vanha, juhla-aikoja edeltävä perinne, jonka aikana elämää yksinkertaistamalla voidaan tavoitella rauhoittumista ja mielenmuutosta. Elämämme on usein niin yltäkylläistä, että juhlan erottaa arjesta vain valmistautumalla, hidastamalla ja tarkastelemalla elämää kriittisesti, keskittyen olennaiseen. Millaiset asiat saavat elämässäni kohtuuttoman paljon huomiota? Mikä hallitsee arkeani ja ajatuksiani? Olisiko syytä nostaa katse älylaitteen näytöstä lähimmäiseen? Paastoamisessa piilee myös tietty omavoimaisuuden houkutus. Sosiaalisessa mediassa on helppo hehkuttaa herkkulakkoaan, tai kiinnittää porukalla ruokavalioon erityistä huomiota. Mutta ovatko herkut, liha tai muut itse keksimämme paastoamisen kohteet sittenkään niitä asioita, jotka täyttävät elämäämme vieden huomiota tärkeämmiltä? Merkittävää hiljentymisessä ja paastoamisessa ei ole se, kuinka näyttävästi osaamme luopua tilapäisesti jostain ylellisyydestä. Voimme hiljentyä rukoukseen: Pyhä Jumala, sinä tunnet minut sisintäni myöten. Auta minua näkemään elämässäni ne asiat, jotka vievät huomioni pois lähimmäisestä ja sinusta. Osoita mikä elämässäni on turhaa ja vahingollista ja anna voimaa luopua siitä. Siunaa ajatukseni, sydämeni ja kätteni työt. Amen.